GOTT NYTT ÅR!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

En snäll hund har en vild kompis :)
Kiltillä koiralla onkin villimpi kaveri :)

Höstens sista spår? Igår passade vi på att spåra, kanske sista gången denna säsong.
Syksyn viimeinen jälki? Eilen käytiin Maikun seurassa tekemässä koirillemme jäljet, mahtoivatko olla tämän kauden viimeiset jäljet?

Edellisellä kerralla treenasin jäljelle lähtöä ja tein kolme lyhyttä jälkeä joissa oli sitten omanlaisensa jipponsa jokaisella - toin Nitzan jäljen alkuun hallinnassa ja hän jäljesti mallikkaasti.

Eilen tein kaksi lyhyttä jälkeä joissa 1. jäljellä oli kulma noin 10 askeleen jälkeen, yhteensä 5-6 kulmaa, 2 esinettä (ilmaisut huonot), kulman jälkeen tahti kiihtyi..

2. jäljellä oli esine heti alussa, joku tosi kiinnostava haju heti esineen jälkeen josta jouduin huomauttamaan. Jäljellä oli 3 "piikkiä" joista ensimmäinen meni pyörimiseks (en muistanut että se oli siinä joten en ollut tarpeeksi lähellä Nitzaa tukemassa, mehän vasta opiskellaan näitä piikkejä). Kulmien jälkeen tahtoo taas lisätä vauhtia, täytyy muistaa jälkeä tehtäessä!

Kiitos Maikku kun kuvasit!

Uudenmaan Nuorten Koirien TOKO rinki
Borgå 24.11.

Skolare Jessica Swanljung och Riitta Jantunen-Korri.
Jag och Nitza tränade rutan, kaukkare (fjärrdirigering) och följ med många vändningar, stegförflyttningar och back samt platsligg
Kort sagt var det en trevlig skolning med kivoga skolare! Mer av det!

Käytiin Porvoossa treenaamassa tokorinkiläisten kanssa. Halli oli suhteellisen pieni mutta tosi mukava. Aluksi teimme tilaa vaativat liikkeet yksitellen, me valitsimme ruudun. Ruutuun merkin kautta - hienosti. Halusin neuvoja siihen miten saan Nitzan pysähtymään "kuin seinään" kun huudan sille Stå! kun se on ruudussa - vauhti on toosi luja joten olen varmuuden vuoksi huutanut Stå jo ennen ruutua ja palkannut kun Nitza on keskellä ruutua. Eli stå käskyn jälkeen Nitza on saanut juosta vielä 1-2 m, ei hyvä.
Treenasimme pysähdystä erillään ruudusta koska opettajien mielestä meillä on ruutu niin hyvällä mallilla että sitä on turha sekoittaa tähän stoppaukseen. Sain hyviä vinkkejä joten nyt stoppaillaan sitten erinäisissä tilanteissa :)

Seuraavaksi ryhmä jaettiin kahteen ja käytiin läpi yksittäisliikkeitä. 4 koirakkoa/kouluttaja ja vaihto tunnin kuluttua - hyvin toimi. Me otettiin Jessican kanssa kaukokäskyjä. Siinä Nitza tahtoo liikkua hieman sivuttain - ei edes tai taakse mutta sivuun... Jessica huomasi heti että syy on se että palkaan aina vasemmalta - namit vasemmassa taskussa. Onpa koomista etten itse ole huomannut. Siihen sain vinkiksi että laitan namin koiran kummallekin puolelle jotta Nitza ei keskity minuun vaan molemmin puolin oleviin nameihin. Tämä toimi! Vauhti hidastui mutta siitä en ole huolissani.

Riitan kanssa otimme seuraamista. Pyysin käskytystä ja paljon käännöksiä, sivuaskelia ja peruuttamista. Riitta totesi että meidän seuraaminen on tosi vahvoilla - peruutus vielä hieman vaiheessa ;) Joten sitä treenattiin ja totesimme että Nitza osaa peruuttaa mutta ei samaa vauhtia mun kanssani. Backa käskyn kuultuaan ja ottaessani  ekaa askelta Nitza oli jo vauhdilla peruuttanut pari, kolme :) Mutta kärsivällisesti taputin reittä ja kehuin kun hän palasi oikeaan kohtaan, ja sitten taas yksi askel ja taputus reidelleni.. saimme pari onnistunutta peruutusta aikaan tällä tekniikalla. Jatketaan...
Ja huomasin että kun lähden peruuttamaan oikealla jalalla Nitza ei "rynni" taaksepäin yhtä voimakkaasti. Hän ei saa mun lantiosta yhtä selkeätä merkkiä silloin. Onpas haastavaa kun on koira joka reagoi minuun noin helposti!

Kaikenkaikkiaan mukava olla osaavien silmien alla ja saada hyviä vinkkejä omalle koiralleen. Ja tietysti ne kehut lämmittivät mieltä :))

Passade på att träna A-hindret i det härliga solskenet igår på eftermiddagen. Såhär kan man också träna :)
Jättebra med en träningskompis!

På kvällen tränade vi  på tumanhand, Nitza och jag,  i Ingå kby vid kyrkan. Superbra plats. Mycket störningar och bra med utrymme. Vi tränade rutan, dirigerad apport, "idari", följ och inkallning + stopp. Mycket lek och belöning, bra feelis - både under och efter träningen. Jättekiva!

Tässä videopätkä eilisestä A-estetreenistä - onnea on hyvä appari! :))

Illalla kävin Inkoon keskustassa treenaamassa tokoa. Ohjelmassa ruutu, ohjattu nouto, seuraaminen,  luoksetulon pysäytykset ja "Z". Meillä oli tosi hauskaa - pallo palkkana Nitza nousee ja tekee kaiken energisesti. Oikein onnistunut treeni, siitä jäi hyvä mieli ja se on pääasia koiran kanssa touhutessa.

Praktisk sittplats.. "Perse olalla" vai miten se olikaan?

 

Vardag, inget speciellt. Följer med matte på jobb och har det tråkigt. Mest sover jag och tuggar lite på mitt tuggben. Vissa dagar träffar jag på min kompis labradoren Retu här ute och då blir det springas och busas!

Arkipäivisin olen yleensä mukana töissä, nukun suurimman osan ajasta mutta aina silloin tällöin käy säkä ja pääsen leikkimään kaverini Retun kanssa joka asuu tässä mamman työpaikalla. Ja silloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää...!

Upwards RinTinTin alias Retu

 Några foton ur arkivet. Nitza är här 9-10 veckor gammal, sommaren 2011.

Näissä viimekesäisissä kuvissa Nitza on noin 10 viikon ikäinen. Söpö pieni dobermanninalku :)

Imorse förde jag som vanligt ner Jaffa till betet. Nitza springer med och granskar dikeskanten - plötsligt hoppar hon över diket och landar på andra sidan. Och just exakt där hon landar ligger en mörk katt och trycker!! Jag hinner tänka att oj, hjälp! och sen kommenderar jag LIGG! Tro det eller ej, men Nitza lägger sej tvärt och ligger sen o tittar på en katt som rusar i full kattfart bort över hagen mot grannarnas hus... Kan inte vara sant:))) TUR att inte Wilma var med... hon hade galant rusat efter.

                                                                                           Foto: Pernilla Grönholm

Vein Jaffan laitumelle aamulla, Nitza mukana vapaana kuten joka aamu. N hyppää ojan yli, laskeutuu mun puolelle ja siinä kohtaa makaakin kissa!! Tumma, vieras kissa! Apua! ehdin ajatella - käsken LIGG! ja kiltti Nitza menee maahan ja kissa juoksee tuhatta ja sataa laitumen poikki naapuriin päin. Ja Nitza makaa ja katsoo... onko minulla dobermanni vai mikä?!?! IHME! ja ihanaa!!!

JK

För cirka två veckor sedan bestämde jag mej för att delta i Canidaes JK spårprov. På två veckor har vi således tränat att leta reda på spårstarten ("Jana"), att spåra i skog (vi har ju spårat på åker hittills), att hoppa + apportera över 1 m hindret samt klättra A-hindret som är 180 cm högt.

Spåret gick fint, med god fart. Nitza  hade en verkligen bra motivation för både spåret och käpparna. Hon hittade alla 6 käppar så vi var mycket nöjda när vi återlämnade käpparna åt funktionärerna.

Sen var det dags att leta föremål i föremålsrutan . Ett föremål skulle vi hitta i och det hittade N ganska snabbt (resutat: 28/30 p). Resultat från terrängen: 192 av 200 poäng. Oho:))

Men lydnadsdelen.. summa summarum så nådde vi inte riktigt upp till resultatnivån som är 70 p, missade båda hinderapporterna. Men jag är stolt över min lilla Nitza som var så duktig i terrängen - det har vi ju faktiskt tränat mest så det hade ju varit hemskt om spårningen gått åt skogen! Hoppen hinner vi träna med mera tid till nästa prov som är sen nån gång, kanske..


Canidae järjesti JK kisat 7.10 ja pari viikkoa sitten päätin että mehän voitais kokeilla missä mennään. Olemme treenanneet muutamat metsäjäljet (pellollahan me aina jäljestetään muuten), janoja ollaan otettu jonkin verran ja esteitäkin hypitty kentällä joten jos kaikki olisi toiminut meillä olisi jopa ollut realistinen mahdollisuus koulariin...

Maaston osuudesta voin vain sanoa että hienosti Nitza teki! Jäljeltä löytyivät kaikki kuusi keppiä - minulla tuli hieman hiki kun sain koko matkan jarrutella ja sanoa Sakta! sen verran oli motivaatiota jäljestää. Kaikki kepit ilmaistiin maahanmenolla, yhden kohdalla N näköjään oikaisi hieman mutta kääntyi takaisin ja ilmaisi esineen puun toiselta puolelta. Ilo oli kyllä ylimmillään kun päästiin kuudennen kepin luo, mamman jälkikoira:))

Esineruudussa vaadittu yksi esine nousi toisella pistolla, tästä pisteitä 28. Maastopisteemme olivat täten 192!

Mutta sitten se tottis... Alkuosa meni hyvin kunnes tultiin hyppynoutoon ja A-estenoutoon. Nitza kiersi ne molemmat mennen tullen, äh, treeneissämme se on hypännyt ja kiivennyt molemmat! Mutta taisi mun jännitys vaikuttaa sekä koiran fiksuus, miksi tuhlata aikaa ylittämällä esteet kun sen kapulan saa nopeammin tuotua näin. Ja sitten vielä eteenmenokin möhlittiin - N lähti vauhdikkaasti eteen mutta ei mennyt maahan mun käskystä! Mitä?! Mun tottelevainen, kuuliainen koirani:) eli sellainen tottis tällä kertaa. Tuomari antoi armeliaasti 62  pistettä.
Mutta että harmittaa kun maasto meni noin hyvin. Sääli että on saatava 70 tottiksesta koska maastostahan meillä oli peräti 42 pistettä yli vaaditun hyväksytyn rajan. Eli yhteispisteet 254 mutta ei koulutustunnusta tällä kertaa.
Mutta ensi vuonna uudet kujeet................

TOKO Kirkkonummi 29.9.2012
Domare Marita Packalén
Paikalla makaaminen/Platsligg             10
Seuraaminen Fritt följ                          9,5
Istuminen Sitt under marsch                 0
Luoksetulo Inkallning                          8
Ruutu Rutan                                       9
Nouto esteen yli Apport m hinder       10
Metalliesineen nouto Metallapport      10
Tunnistusnouto Vittringsapport           10
Kauko-ohjaus Fjärrdirigering             8,5
Kokonaisvaikutus Helhetsintryck       9

Pistemäärä yht. Totalpoäng               269, 1. palkinto, 3. sija

TOKO VOI

 

Igår var det dags för debuten i Segrarklass i lydnad. Vi åkte iväg till Kyrkslätt på morgonen, tävlingen hölls i KKK hallen och domare var Marita Packalen.

Vi har inte just tränat i hall så jag ville vara i god tid på plats så att vi sku hinna in och ta oss en titt innan platsligget började. I en agilityhall finns massor med dofter så det var tur att vi kom i tid. Utanför ringen var nosen i backen men inte i ringen.

Platsliggets 4 min kändes som en evighet. Jag hörde pip men domaren var nog ganska snäll för hon drog inte bort alls för det - men det är domaren som ger poängen och man tackar och tar emot:)

Apporterna var jag mest nöjd över, 10 i alla! Även vittringsprovet! När man väl är i ringen tänker man inte på nåt annat än att nu gör vi dethär så jag blev förvånad när liikkurin sa att här var det. Va, tog det slut redan?:)

Min härliga hund gjorde det, tog en etta i sitt första VOI -prov! Sättande under gång blev det 0 för, hon blev att stå men trots det samlade vi ihop 269 poäng. Jee!!!

 

Nitza 13 veckor, sommaren 2011

Eilen käytiin tokoilemassa Kirkkonummella. Meillä oli onnea päästä varapaikalta mukaan.

Paikallaolo jännitti minua (taas) eniten. Ei sen takia että Nitza ei pysyisi (kop, kop) vaan se piippaus.. nytkin kuulin piilosta että kentältä kuului ääntelyä mutta tuomari Marita Packalen oli niin kiltti ettei vähentänyt pisteitä siitä. Hieman noloa minusta mutta tuomarihan ne pisteet määrää joten kiitos niistä!

Olimme viimeisinä vuorossa joten vein Nitzan autoon ja istuin itse katselemassa muiden suorituksia. Täytyihän minun katsoa koska en muistanut missä järjestyksessä liikkeet suoritetaan, niin vähän olemme kisamaisesti treenanneet.. 

Omasta suorituksesta: suurin tyytyväisyyden aiheeni oli noudot yleensäkin, kaikista 10! mutta erityisesti tunnistusnouto. Nitza teki täydellisen tunnarin, upeeta! Meillä on ollut tunnarin kanssa hieman epävarmuusongelmaa mutta nyt se näköjään on ohitettu:) Ainakin tällä kertaa.

Ruutu on aina jännittävä. Uusi paikka, toisenlaiset merkit, ohut merkkinauha  - N osaa ruudu periaatteessa mutta nyt hän juoksi vasemman ruutumerkin luokse ja jäi siihen seisomaan, en sanonut mitään ja N korjasi itse paikan keskelle ruutua!  Ruudusta luoksetulossa juoksi kovalla vauhdilla ja ohitti minut mutta FOT! käskyllä palasi nätisti sivulle ja siinä se oli , 9. 

Olen näköjään niin keskittynyt tekemiseen kehässä ollessa että en reagoi mihinkään muuhun, en tiedä oliko yleisöä, en tiedä muusta kun että nyt tehdään tottista:) Tästä syystä hämmästyin kovasti kun liikkuri totesi että tässä tämä oli ja tuomari sanoi "hyvinhän se meni, turhaan jännitit". Ai, tehtiinkö me jo kaikki liikkeet?!

Ja lopputulos liikkeestä istumisen epäonnistumisesta huolimatta (jäi seisomaan = 0) oli 269 pistettä ja ykköstulos!!! ja sen lisäksi sijoituttiin kolmansiksi, kahden bortsun viedessä ykkös ja kakkospaikat. Ai että olen tyytyväinen ja onnellinen tuosta yhteistyökykyisestä koirastani:))

 

 

 

Lappvik lördag 22.9.

 TOKO treenit Inkoon keskustassa

Perjantaina 21.9 kävimme Åsan kanssa treenaamassa Inkoon kirkon viereisellä nurmikolla jossa tokoryhmällämme on lupa treenata. Paikka on fantastisen upea, laaja lyhyeksi leikattu nurmikko ja häiriöitäkin on. Autoja, mopoja, lintuja, ohikulkevia ihmisiä ja koiria.. siis oiva treenipaikka!

Liikkeestä istu ja istuihan se:)

Nitzan kanssa treenasin VOI-luokan liikkeitä kuten kuvistakin näkyy. Liikkeestä istu, ruutu, luoksetulo seisomaan ja maahan pysäytyksineen, metalliesineen nouto, tunnistusnouto jne.

Rutan!

 Nitza rakastaa ruutua ja bongaa sen aika hyvin vaikka ruutu oli keskellä nurmikkoa. Kirkon luona kun oltiiin niin hautausmaa on siinä aivan vieressä ja siellä oli ihmisiä jotka "suu auki" katselivat Nitzan ja Demin vauhdikasta menoa..

Lyhyesti sanottuna tästä treenistä molemmille ohjaajille tuli todella hyvä mieli. Kyllä toko on kivaa!!!

  Tack Åsa för  fotona!

Esineruutua

Eilen meilä oli vuorossa maastoiltapäivä. Kävimme metsässä Åsan ja Demin kanssa ja teimme toisillemme jäljet sekä tallasimme ison esineruudun.
Jälkien vanhetessa otettiin esineruutu kisamaisesti. Demi haki muutamassa sekunnissa kaikki 3 esinettä, hon är så jätteduktig!

Nitzan vuoro. Tämä oli ensimmäinen kisamainen esineruutu meillä ja minun täytyy rehellisesti tunnustaa että minä yllätyin! Positiivisesti. Miten se voi tietää että siellä metsässä on esineitä jotka pitää nopeasti paikallistaa ja tuoda vaikka se ei ole nähnyt kun niitä viedään sinne? ;) Kaksi esinettä lyhyessä ajassa hyvällä vauhdilla haettuna ja minulle toimitettuna. Aika hienoa.

Jälki meni sitten... no, taisi olla meidän kolmas metsäjälki ja ensimmäinen 500 m pitkä, maasto oli vaikeaa ja jäljentekijä oli tehnyt muutaman oman kiemuran:) Sinnikkäästi taisteltiin ja löydettiin ensimmäinen ja viimeinen keppi. Muut jäivät sinne kiemuroiden ja kulmien väliin... minä olin krepannut jäljen edellisenä päivänä Nitza mukanani. Taisi ne 24 h vanhat omat hajumme vähän sekoittaa Nitzaa, tai sitten se ei vaan osaa metsässä samalla lailla kun pellolla. Voihan se niinkin olla.

Mutta tästä innostuttiin eikä lannistuttu! joten taidamme suunnata metsään uudestaan tänään. Wilman agilitykurssi alkaa klo 18.00 joten taidan ehtiä ennen sitä tekemään paremman jäljen.. Jatkoa luvassa siis....

TK2

Kävimme tokoilemassa Siuntiossa lauantaina 8.9. Siuntion Koirakerholla on upea nurmikenttä käytettävissään, siellä tokoilee mielellään. Sää sen sijaan oli vaihtelevaa.. oli aurinkoa, sadekuuroja, rakeita ja tuulta. Onneksi paikallamakaamista siirrettiin alkavaksi sadekuuron jälkeen, en ole varma mitä Nitza olisi tykännyt maata märällä nurmella kaatosateessa...

Sade taukosi ja paikallaolo saatiin alta pois. Hyvän numeron tuomari Hannele Pörsti antoi vaikka Nitza oli kuulemma ollut hieman levoton - koko ryhmä oli levoton, yksi koira nousi istumaan ja toinen seisomaan.Olimme saaneet suoritusnumeron nro 13 (!) ja se tarkoitti että me olimme ensimmäisinä menossa kehään yksilösuorituksia tekemään. Eikun härkää sarvista ja menoksi!

Seuraaminen sujui tasaisen nätisti. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sanoisinko täydellisesti molemmat. Nouto, ei moitittavaa. Luoksetulo - lähti hyvällä vauhdilla (ehdin jo pelätä että ei pysähdykään..), pysähtyi ihan ok, hieman vinoon, loppuosa myös ok. Kaukkarit sujuivat mallikkaasti, energiset liikkeenvaihdot ja aivan paikallaan tehtyinä:)
Ja sitten hyppy... Nitza suoritti hienon hypyn, istumisen ja takaisinhypyn. Palasi sivulleni ja sillä samalla hetkellä kun liikkuri oli sanomassa kiitos - Nitza toisti hypyn! Voi sitä kakaraa:))

Tuomari taisi kuitenkin tykätä meidän suorituksesta koska saimme yhteisvaikutuksesta 9 ja loppujen lopuksi pisteitä kertyi 189. Järjestäjien taholta kuulin "huhuja" (kiitos Leena!) että taidamme voittaa luokan ja niinhän siinä sitten kävikin, KP ja luokkavoitto ja TK2 kotiin viemisinä. Oi että on mahtava tunne kisata tuon koiran kanssa. Koira joka tekee parastaan ja haluaa tehdä mun kanssani:))

Kiitos Nitza .

Eilen Tokoryhmän vierailevana kouluttajana oli Pia Miettinen, edellisen kerran Pia kävi meidän tokoryhmää kouluttamassa noin vuosi sitten. Nitza oli viimeksi tavatessamme 10 viikon ikäinen, nyt neiti on jo peräti 1 v 3 kk "vanha". Eli kasvua ja hieman edistystäkin on tapahtunut tämän vuoden aikana:)

Jokainen koirakko sai valita yhden liikkeen johon paneuduttiin ja saatiin hyviä neuvoja.Me otettiin ohjattu nouto. Sitä me ollaan treenattu aina silloin tällöin ja "ongelmana" on se että merkille meno tahtoo unohtua kun kapulat ovat siellä merkin takana.
Ensin tein merkille lähetyksen ihan muistin virkistykseksi, hienosti meni vauhdilla ja pysähtyi käskystäni merkille seisomaan. Tästä palkka ja sitten uudestaan viereeni.
Nyt Pia vei kaikki kolme kapulaa kuten kilpailussakin, toki heilauttamalla haettavaa, vasenta kapulaa jotta Nitza varmasti näkisi sen. Asetettuaan kapulat Pia kävi vielä merkillä taputtelemassa käsiään merkin yläpuolella jotta Nitza taas muistaisi merkin. Ja käskystä Märke! Nitza juoksi hienosti merkille, palkka, ja sitten käskystä haki vasemman kapulan. Hienoa!

Seuraavaksi sama juttu mutta nyt oli tarkoitus hakeaoikea kapula.. no, tässä ei mennyt aivan kun Strömsöössä joten tämän jälkeen aloitettiin operaatio "keskikapulan häivyttäminen". Nitza nimittäin juoksi suoraan keskikapulalle ja otti sen sekä myös oikean kapulan tuoden ne molemmat minulle.. Kaksi kapulaa mahtuu vaivatta doobermannin suuhun, totesin.

Eli seuraavaksi koira seisomaan valmiiksi merkille, siis viemällä se sinne ja sen jälkeen vein kapulan oikealle, joka kerta samaan kohtaan ja Pia siirsi keskikapulaa aina vaan lähemmäs sitä oikeaa kapulaa. Nitza toi oikean ja sai palkaksi joko pallon tai namia plus uusinnan.. Lopuksi molemmat kapulat olivat enää noin 30 cm toisistaan ja Nitza toi kun toi sen oikean, tähän sitten lopetettiin. On se vaan fiksu koira:)


Lopussa ehdittiin vielä ottaa yksi juttu ja pyysin että Pia häiritsisi meidän seuraamista jotta näkisin että tippuuko kontakti heti/pienen häirinnän jälkeen/ei ollenkaan. Lähdettiin seuraamaan ja Pia käskytti sinne tänne, käännöksiä, juoksua, hidasta. Nämä sujuivat kivasti.  Pia onnistui kuitenkin  tiputtamaan kontaktin ääntelemällä kummallisesti, Nitza siirtyi vähän minusta poispäin ja oli menossa katsomaan että mitä se Pia oikein ääntelee - napakka EI! ja nipistys selkäkarvoista ja sen jälkeen ei mikään häirintä saanut Nitzaa lopettamaan seuraamista, kontaktilla ja tiiviisti mamman vieressä. Ja sitten ansaitusti leikkiä palkaksi:)))

Maikku oli paikalla katsojana ja testasin imutusta hänen ihanalla pennullaan Oralla. Kiva koiranalku,joka on vasta 5 kk mutta Nitzan kokoinen!


Kuvat: Åsa Granström
Noutokuva: Maikku Mönkkönen

AVO 1

I lördags var det dags för Canidaes TOKOprov som också var dobermännens mästerskap. Jag velade ännu på fredagen om vilken klass vi skulle delta i men sist och slutligen bestämde jag mej för öppen klass. Det gick bra och Nitza var riktigt bussig  - till min stora förvåning stannade hon inte i inkallningen och jag var så paff att jag inte kom mej för att ge ett tilläggskommando:) Men de övriga momenten gick helt bra så vi fick ett första pris med 171 poäng. Som bonus blev vi även TOKO mästare i Öppen klass:)


Lauantina kisattiin Canidaen tokokisassa joka samalla oli dobbereiden TOKO mestaruuskisa. Loppuviikosta vielä mietin että ilmoittaisinko Nitzan jo Voittajaluokkaan mutta päädyin sitten kuitenkin jäämään avoimeen luokkaan - mukavasti meni ja saimme kotiin toisen AVO ykköstuloksemme.



Luoksetulossa Nitza yllätti minut tekemällä suoran luoksetulon stoppimerkistäni huolimatta. Ja minähän olin siitä niin tyrmistynyt etten edes tajunnut antaa toista käskyä joten siitä liikkeestä saimme arvosanan 5.. Mutta kokonaisuutena olen kovin tyytyväinen pikku koiraani, nuoresta iästään huolimatta koekirjassa komeilee nyt kolme ykköstulosta:)

BH

Igår deltog vi i Canidaes BH-prov. Lydnaden gick fint, bättre än jag vågat drömma om med tanke på att hon ändå är så ung -  "stadsdelen" klarade vi också bra så numera har vi vår första "titel", BH!


Eilen illalla osallistuimme Canidaen järjestämään BH kokeeseen. Koe alkoi arvonnalla jossa saimme kilpailunumeroon 4, josta olin tyytyväinen koska ei  tarvinnut kovinkaan kauaa odottaa ennen omaa suoritusta.

Ilmoittautuminen sujui hienosti ja sitten meidät ohjattiin paikallaoloon toisen koiran tehdessä liikkeitään - Nitza makasi levollisena, pientä vaimeaa piippausta olin kuulevinani mutta sitä ei tuomari kuullut ja saimmekin arvosanan erinomainen tästä liikkeestä.
Seuraavaksi oli sitten vuorossa kytkettynä seuraaminen. Mua jännitti hieman että miten Nitza jaksaa tehdä kaksi pitkähköä seuraamiskaaviota peräkkäin, siitä johtuen unohdin vissiin hengittää välillä:) Hyvin jaksoi, ei moitittavaa paitsi että tuomari sanoi että "koira palkkasi itseään hihnalla ihmisryhmässä". Jassåå, minä en sitä huomannut mutta hällä väliä, itse seuraaminen oli hyvää ja saimme arvosanan Erittäin Hyvä. Vapaana seuraamisen kommentteja en muista mutta jotain tuomari varmaan kommentoi koska siitäkin tuli EH.

Liikkeestä istuminen: seuraaminen ja istuminen erinomaiset, olin hieman epävarma miten liike oikeesti pitää suorittaa ja tuomari vähensikin pisteitä siitä koska minä sanoin istukäskyn liian myöhään, siis kun jätin koiran.

Liikkeestä maahan ja luokse: seuraaminen erinomainen, maahanmeno reipas, hyvä luoksetulovauhti ja suoraan sivulle. Mutta so what, tottisosuus hyväksytty ja me oltiin niin iloisia!!!

Kaupunkiosuudessa seurautin Nitzaa, pyöräilijä, sauvakävelijä, auto, koira - kaikki ohitettiin hienosti ja kun tolpassa yksinkin osasi olla niin koe oli ohi ja saimme ensimmäisen koulutustunnuksen, BH!

Ylpeä matte ja ihana koira:)







foton: Åsa Granström

 Här poserar Nitza med kompisen Hobbe. Hobbe är en 12 årig Maine Coon som älskar att tvätta Nitza och vill alltid följa med på våra promenader.

Som bilderna nedan visar kan Nitza bete sig även med vår yngsta familjemedlem, Rambo. Rambo är en helt vanlig "bondkatt" trots sin färg och sitt utseende som mycket påminner om Hobbe.

 Nitza ja kissakaverinsa. Yläkuvassa Hobbe herra joka rakastaa Nitzaa ja pesee tätä aina tilaisuuden tullen. Hobbe on rodultaan Maine Coon.

Seuraavissa kuvissa uusin perheenjäsen, Rambo, Hobben näköinen maatiaispoika joka myös pitää Nitzasta koska Nitza osaa olla kissan kanssa, tökkii kyllä kuonollaan mutta ei ole niin yllätyksellinen kuin mitä Wilma voi olla..