TOKO VOI

 

Igår var det dags för debuten i Segrarklass i lydnad. Vi åkte iväg till Kyrkslätt på morgonen, tävlingen hölls i KKK hallen och domare var Marita Packalen.

Vi har inte just tränat i hall så jag ville vara i god tid på plats så att vi sku hinna in och ta oss en titt innan platsligget började. I en agilityhall finns massor med dofter så det var tur att vi kom i tid. Utanför ringen var nosen i backen men inte i ringen.

Platsliggets 4 min kändes som en evighet. Jag hörde pip men domaren var nog ganska snäll för hon drog inte bort alls för det - men det är domaren som ger poängen och man tackar och tar emot:)

Apporterna var jag mest nöjd över, 10 i alla! Även vittringsprovet! När man väl är i ringen tänker man inte på nåt annat än att nu gör vi dethär så jag blev förvånad när liikkurin sa att här var det. Va, tog det slut redan?:)

Min härliga hund gjorde det, tog en etta i sitt första VOI -prov! Sättande under gång blev det 0 för, hon blev att stå men trots det samlade vi ihop 269 poäng. Jee!!!

 

Nitza 13 veckor, sommaren 2011

Eilen käytiin tokoilemassa Kirkkonummella. Meillä oli onnea päästä varapaikalta mukaan.

Paikallaolo jännitti minua (taas) eniten. Ei sen takia että Nitza ei pysyisi (kop, kop) vaan se piippaus.. nytkin kuulin piilosta että kentältä kuului ääntelyä mutta tuomari Marita Packalen oli niin kiltti ettei vähentänyt pisteitä siitä. Hieman noloa minusta mutta tuomarihan ne pisteet määrää joten kiitos niistä!

Olimme viimeisinä vuorossa joten vein Nitzan autoon ja istuin itse katselemassa muiden suorituksia. Täytyihän minun katsoa koska en muistanut missä järjestyksessä liikkeet suoritetaan, niin vähän olemme kisamaisesti treenanneet.. 

Omasta suorituksesta: suurin tyytyväisyyden aiheeni oli noudot yleensäkin, kaikista 10! mutta erityisesti tunnistusnouto. Nitza teki täydellisen tunnarin, upeeta! Meillä on ollut tunnarin kanssa hieman epävarmuusongelmaa mutta nyt se näköjään on ohitettu:) Ainakin tällä kertaa.

Ruutu on aina jännittävä. Uusi paikka, toisenlaiset merkit, ohut merkkinauha  - N osaa ruudu periaatteessa mutta nyt hän juoksi vasemman ruutumerkin luokse ja jäi siihen seisomaan, en sanonut mitään ja N korjasi itse paikan keskelle ruutua!  Ruudusta luoksetulossa juoksi kovalla vauhdilla ja ohitti minut mutta FOT! käskyllä palasi nätisti sivulle ja siinä se oli , 9. 

Olen näköjään niin keskittynyt tekemiseen kehässä ollessa että en reagoi mihinkään muuhun, en tiedä oliko yleisöä, en tiedä muusta kun että nyt tehdään tottista:) Tästä syystä hämmästyin kovasti kun liikkuri totesi että tässä tämä oli ja tuomari sanoi "hyvinhän se meni, turhaan jännitit". Ai, tehtiinkö me jo kaikki liikkeet?!

Ja lopputulos liikkeestä istumisen epäonnistumisesta huolimatta (jäi seisomaan = 0) oli 269 pistettä ja ykköstulos!!! ja sen lisäksi sijoituttiin kolmansiksi, kahden bortsun viedessä ykkös ja kakkospaikat. Ai että olen tyytyväinen ja onnellinen tuosta yhteistyökykyisestä koirastani:))

 

 

 

Lappvik lördag 22.9.

 TOKO treenit Inkoon keskustassa

Perjantaina 21.9 kävimme Åsan kanssa treenaamassa Inkoon kirkon viereisellä nurmikolla jossa tokoryhmällämme on lupa treenata. Paikka on fantastisen upea, laaja lyhyeksi leikattu nurmikko ja häiriöitäkin on. Autoja, mopoja, lintuja, ohikulkevia ihmisiä ja koiria.. siis oiva treenipaikka!

Liikkeestä istu ja istuihan se:)

Nitzan kanssa treenasin VOI-luokan liikkeitä kuten kuvistakin näkyy. Liikkeestä istu, ruutu, luoksetulo seisomaan ja maahan pysäytyksineen, metalliesineen nouto, tunnistusnouto jne.

Rutan!

 Nitza rakastaa ruutua ja bongaa sen aika hyvin vaikka ruutu oli keskellä nurmikkoa. Kirkon luona kun oltiiin niin hautausmaa on siinä aivan vieressä ja siellä oli ihmisiä jotka "suu auki" katselivat Nitzan ja Demin vauhdikasta menoa..

Lyhyesti sanottuna tästä treenistä molemmille ohjaajille tuli todella hyvä mieli. Kyllä toko on kivaa!!!

  Tack Åsa för  fotona!

Esineruutua

Eilen meilä oli vuorossa maastoiltapäivä. Kävimme metsässä Åsan ja Demin kanssa ja teimme toisillemme jäljet sekä tallasimme ison esineruudun.
Jälkien vanhetessa otettiin esineruutu kisamaisesti. Demi haki muutamassa sekunnissa kaikki 3 esinettä, hon är så jätteduktig!

Nitzan vuoro. Tämä oli ensimmäinen kisamainen esineruutu meillä ja minun täytyy rehellisesti tunnustaa että minä yllätyin! Positiivisesti. Miten se voi tietää että siellä metsässä on esineitä jotka pitää nopeasti paikallistaa ja tuoda vaikka se ei ole nähnyt kun niitä viedään sinne? ;) Kaksi esinettä lyhyessä ajassa hyvällä vauhdilla haettuna ja minulle toimitettuna. Aika hienoa.

Jälki meni sitten... no, taisi olla meidän kolmas metsäjälki ja ensimmäinen 500 m pitkä, maasto oli vaikeaa ja jäljentekijä oli tehnyt muutaman oman kiemuran:) Sinnikkäästi taisteltiin ja löydettiin ensimmäinen ja viimeinen keppi. Muut jäivät sinne kiemuroiden ja kulmien väliin... minä olin krepannut jäljen edellisenä päivänä Nitza mukanani. Taisi ne 24 h vanhat omat hajumme vähän sekoittaa Nitzaa, tai sitten se ei vaan osaa metsässä samalla lailla kun pellolla. Voihan se niinkin olla.

Mutta tästä innostuttiin eikä lannistuttu! joten taidamme suunnata metsään uudestaan tänään. Wilman agilitykurssi alkaa klo 18.00 joten taidan ehtiä ennen sitä tekemään paremman jäljen.. Jatkoa luvassa siis....

TK2

Kävimme tokoilemassa Siuntiossa lauantaina 8.9. Siuntion Koirakerholla on upea nurmikenttä käytettävissään, siellä tokoilee mielellään. Sää sen sijaan oli vaihtelevaa.. oli aurinkoa, sadekuuroja, rakeita ja tuulta. Onneksi paikallamakaamista siirrettiin alkavaksi sadekuuron jälkeen, en ole varma mitä Nitza olisi tykännyt maata märällä nurmella kaatosateessa...

Sade taukosi ja paikallaolo saatiin alta pois. Hyvän numeron tuomari Hannele Pörsti antoi vaikka Nitza oli kuulemma ollut hieman levoton - koko ryhmä oli levoton, yksi koira nousi istumaan ja toinen seisomaan.Olimme saaneet suoritusnumeron nro 13 (!) ja se tarkoitti että me olimme ensimmäisinä menossa kehään yksilösuorituksia tekemään. Eikun härkää sarvista ja menoksi!

Seuraaminen sujui tasaisen nätisti. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sanoisinko täydellisesti molemmat. Nouto, ei moitittavaa. Luoksetulo - lähti hyvällä vauhdilla (ehdin jo pelätä että ei pysähdykään..), pysähtyi ihan ok, hieman vinoon, loppuosa myös ok. Kaukkarit sujuivat mallikkaasti, energiset liikkeenvaihdot ja aivan paikallaan tehtyinä:)
Ja sitten hyppy... Nitza suoritti hienon hypyn, istumisen ja takaisinhypyn. Palasi sivulleni ja sillä samalla hetkellä kun liikkuri oli sanomassa kiitos - Nitza toisti hypyn! Voi sitä kakaraa:))

Tuomari taisi kuitenkin tykätä meidän suorituksesta koska saimme yhteisvaikutuksesta 9 ja loppujen lopuksi pisteitä kertyi 189. Järjestäjien taholta kuulin "huhuja" (kiitos Leena!) että taidamme voittaa luokan ja niinhän siinä sitten kävikin, KP ja luokkavoitto ja TK2 kotiin viemisinä. Oi että on mahtava tunne kisata tuon koiran kanssa. Koira joka tekee parastaan ja haluaa tehdä mun kanssani:))

Kiitos Nitza .

Eilen Tokoryhmän vierailevana kouluttajana oli Pia Miettinen, edellisen kerran Pia kävi meidän tokoryhmää kouluttamassa noin vuosi sitten. Nitza oli viimeksi tavatessamme 10 viikon ikäinen, nyt neiti on jo peräti 1 v 3 kk "vanha". Eli kasvua ja hieman edistystäkin on tapahtunut tämän vuoden aikana:)

Jokainen koirakko sai valita yhden liikkeen johon paneuduttiin ja saatiin hyviä neuvoja.Me otettiin ohjattu nouto. Sitä me ollaan treenattu aina silloin tällöin ja "ongelmana" on se että merkille meno tahtoo unohtua kun kapulat ovat siellä merkin takana.
Ensin tein merkille lähetyksen ihan muistin virkistykseksi, hienosti meni vauhdilla ja pysähtyi käskystäni merkille seisomaan. Tästä palkka ja sitten uudestaan viereeni.
Nyt Pia vei kaikki kolme kapulaa kuten kilpailussakin, toki heilauttamalla haettavaa, vasenta kapulaa jotta Nitza varmasti näkisi sen. Asetettuaan kapulat Pia kävi vielä merkillä taputtelemassa käsiään merkin yläpuolella jotta Nitza taas muistaisi merkin. Ja käskystä Märke! Nitza juoksi hienosti merkille, palkka, ja sitten käskystä haki vasemman kapulan. Hienoa!

Seuraavaksi sama juttu mutta nyt oli tarkoitus hakeaoikea kapula.. no, tässä ei mennyt aivan kun Strömsöössä joten tämän jälkeen aloitettiin operaatio "keskikapulan häivyttäminen". Nitza nimittäin juoksi suoraan keskikapulalle ja otti sen sekä myös oikean kapulan tuoden ne molemmat minulle.. Kaksi kapulaa mahtuu vaivatta doobermannin suuhun, totesin.

Eli seuraavaksi koira seisomaan valmiiksi merkille, siis viemällä se sinne ja sen jälkeen vein kapulan oikealle, joka kerta samaan kohtaan ja Pia siirsi keskikapulaa aina vaan lähemmäs sitä oikeaa kapulaa. Nitza toi oikean ja sai palkaksi joko pallon tai namia plus uusinnan.. Lopuksi molemmat kapulat olivat enää noin 30 cm toisistaan ja Nitza toi kun toi sen oikean, tähän sitten lopetettiin. On se vaan fiksu koira:)


Lopussa ehdittiin vielä ottaa yksi juttu ja pyysin että Pia häiritsisi meidän seuraamista jotta näkisin että tippuuko kontakti heti/pienen häirinnän jälkeen/ei ollenkaan. Lähdettiin seuraamaan ja Pia käskytti sinne tänne, käännöksiä, juoksua, hidasta. Nämä sujuivat kivasti.  Pia onnistui kuitenkin  tiputtamaan kontaktin ääntelemällä kummallisesti, Nitza siirtyi vähän minusta poispäin ja oli menossa katsomaan että mitä se Pia oikein ääntelee - napakka EI! ja nipistys selkäkarvoista ja sen jälkeen ei mikään häirintä saanut Nitzaa lopettamaan seuraamista, kontaktilla ja tiiviisti mamman vieressä. Ja sitten ansaitusti leikkiä palkaksi:)))

Maikku oli paikalla katsojana ja testasin imutusta hänen ihanalla pennullaan Oralla. Kiva koiranalku,joka on vasta 5 kk mutta Nitzan kokoinen!


Kuvat: Åsa Granström
Noutokuva: Maikku Mönkkönen