JK

För cirka två veckor sedan bestämde jag mej för att delta i Canidaes JK spårprov. På två veckor har vi således tränat att leta reda på spårstarten ("Jana"), att spåra i skog (vi har ju spårat på åker hittills), att hoppa + apportera över 1 m hindret samt klättra A-hindret som är 180 cm högt.

Spåret gick fint, med god fart. Nitza  hade en verkligen bra motivation för både spåret och käpparna. Hon hittade alla 6 käppar så vi var mycket nöjda när vi återlämnade käpparna åt funktionärerna.

Sen var det dags att leta föremål i föremålsrutan . Ett föremål skulle vi hitta i och det hittade N ganska snabbt (resutat: 28/30 p). Resultat från terrängen: 192 av 200 poäng. Oho:))

Men lydnadsdelen.. summa summarum så nådde vi inte riktigt upp till resultatnivån som är 70 p, missade båda hinderapporterna. Men jag är stolt över min lilla Nitza som var så duktig i terrängen - det har vi ju faktiskt tränat mest så det hade ju varit hemskt om spårningen gått åt skogen! Hoppen hinner vi träna med mera tid till nästa prov som är sen nån gång, kanske..


Canidae järjesti JK kisat 7.10 ja pari viikkoa sitten päätin että mehän voitais kokeilla missä mennään. Olemme treenanneet muutamat metsäjäljet (pellollahan me aina jäljestetään muuten), janoja ollaan otettu jonkin verran ja esteitäkin hypitty kentällä joten jos kaikki olisi toiminut meillä olisi jopa ollut realistinen mahdollisuus koulariin...

Maaston osuudesta voin vain sanoa että hienosti Nitza teki! Jäljeltä löytyivät kaikki kuusi keppiä - minulla tuli hieman hiki kun sain koko matkan jarrutella ja sanoa Sakta! sen verran oli motivaatiota jäljestää. Kaikki kepit ilmaistiin maahanmenolla, yhden kohdalla N näköjään oikaisi hieman mutta kääntyi takaisin ja ilmaisi esineen puun toiselta puolelta. Ilo oli kyllä ylimmillään kun päästiin kuudennen kepin luo, mamman jälkikoira:))

Esineruudussa vaadittu yksi esine nousi toisella pistolla, tästä pisteitä 28. Maastopisteemme olivat täten 192!

Mutta sitten se tottis... Alkuosa meni hyvin kunnes tultiin hyppynoutoon ja A-estenoutoon. Nitza kiersi ne molemmat mennen tullen, äh, treeneissämme se on hypännyt ja kiivennyt molemmat! Mutta taisi mun jännitys vaikuttaa sekä koiran fiksuus, miksi tuhlata aikaa ylittämällä esteet kun sen kapulan saa nopeammin tuotua näin. Ja sitten vielä eteenmenokin möhlittiin - N lähti vauhdikkaasti eteen mutta ei mennyt maahan mun käskystä! Mitä?! Mun tottelevainen, kuuliainen koirani:) eli sellainen tottis tällä kertaa. Tuomari antoi armeliaasti 62  pistettä.
Mutta että harmittaa kun maasto meni noin hyvin. Sääli että on saatava 70 tottiksesta koska maastostahan meillä oli peräti 42 pistettä yli vaaditun hyväksytyn rajan. Eli yhteispisteet 254 mutta ei koulutustunnusta tällä kertaa.
Mutta ensi vuonna uudet kujeet................