ALO1

Nitza aloitti TOKO uransa eilen Inkoossa pidetyssä kokeessa - ja aika hienosti aloittikin:)

Talkootyöläisenä päivä oli pitkä, klo 8.00 olimme jo paikan päällä pystyttämässä kehää, sitten istuin muutaman tunnin kehäsihteerinä EVL ja VOI luokkien ajan, ALO luokka alkoi vasta klo 14.00 - eli aika pitkä aika nuorelle koiralle odottaa autossa... Minua eniten jännitti paikallaolo ja pysyykö neiti hiljaa, Nitza tarkkaili ohi lentäviä variksia ja maisteli hieman Museokentän hiekkaa. Mutta makasi paikallaan eikä piipannut kertaakaan eli yksi tavoite oli saavutettu.

Suoritimme oman osuutemme koko kokeen viimeisenä koirana ja minua taisi kyllä jännittää enemmän kuin koiraa... mutta hienosti Nitza teki ja saimmekin kasaan mahtavat 191 pistettä ja sillä heltisi kaiken kukkuraksi vielä luokkavoitto!
                                             Hyvä, Hieno pentuni:)

Liikekohtaiset pisteet löytyvät tuolta Resultat/Tulokset sivulta.

(Foton: Åsa Granström)

Mycket har hänt sen senast.  Nitza krockade mot trampolinen på söndagen. Hon skulle sin vana trogen hoppa upp på den, i full dobermannfart men hoppade så långt ifrån att hon stötte mot metallkanten med magen före. Och det gjorde ont! På sena kvällen åkte vi in till Aisti Djursjukhus med henne för hon var så eländig, stod och hängde med huvudet och hade jätteont. Till all lycka hittade veterinären inga större fel utan diagnosen var smärtchock. Och chock av matte och hela familjen med!
På tisdagen var Nitza sej själv igen och oj så man kan bli glad av att se sin lilla kära hund springa och njuta av livet:))

Sunnuntaina Nitza aiheutti sydämentykytystä koko perheelle. Hän tapansa mukaan oli menossa trampoliinille mutta arvioi ponnistuspaikan väärin joten rojahti täydessä vauhdissa trampoliinin metallirunkoa päin. auts! Illalla koiran tila muuttui huonoksi ja päätimme viedä hänet tutkittavaksi, Eläinsairaala Aisti Vantaalla ottaa vastaan 24 h vuorokaudessa joten ajoimme sinne. Onneksemme diagnoosi oli pelkkä "lievä kipushokki" johon annettiin nesteytystä ym. Onnistuipa tuo pieni koira pelästyttämään omistajansa tosi kunnolla:(
Trampoliinin verkko on hankittu ja sinne hyppääminen on tästedes totaalisen kiellettyä! (niin hauskaa kun se olikin niin ei!)
Mutta miten ihanaa onkaan kun koira on taas oma vilkas, naurava itsensä!!

Eilen tein Nitzalle hänen elämänsä ensimmäisen jäljen metsään. Ja kyllä neidillä selvästi on jäljestystaipumuksia, olin tyytyväinen näkemääni. Kolme neljästä esineestä markkeerasi maahan menemällä ja jäljellä pysyttiin. Tästä on hyvä jatkaa!

Våren är här, ett tecken på det kan ni se

här

Denice och Nitza är världens bästa kompisar så varför inte leka även på trampolinen tillsammans? :)



Olemme treenanneet kaukokäskyjä silloin tällöin, niitä voit katsoa täällä  Istu - maahan - istu sujuu mutta maahan - seiso, tai istu - seiso siirroissa Nitzaneiti tahtoo siirtää takaosaa, ei eteen tai taakse mutta sivuttain. Eli tässä olen onnistunut opettamaan asian väärin.. korjaustöihin, siis!

Ett par bilder av Nitza 10,5 månader. Hon har vuxit, väger nu dryga 30 kg. Här försöker vi oss på att posera "på riktigt":)
Seuraavissa kuvissa yritämme poseerata "näyttelymaisesti". Yritämme, siis...

TOKO treeniä!
Eilen illalla oli vuorossa tokoryhmän treenit. Aiheena oli kisamainen treeni ja pystytimme kehän kaikkine tarpeineen, ruutumerkit, luoksetulon merkit ym. jotta saisimme oikean kisatunnelman aikaiseksi.
Tokossa koirat tarkastetaan vuorotellen ennen kehään menoa ja siinä huomasin että tämä osio on meiltä jäänyt liian vähälle treenille..  Nitza ihmisrakkaana moikkasi "tuomari" Annaa ihan mielellään mutta kun Anna rupesi räpläämään takaosaa niin hups, häntä menikin jalkojen väliin. No, pidin vaan kiinni ja kyllähän tuomari sai katsoa ja kokeilla mutta hyvä huomata tässä vaiheessa että kaikkia kisaosoita täytyy muistaa harjoitella!

Luoksepäästävyys on myös yhtenä osana ALO luokassa joten tuomari tuli vielä kertaalleen räpläämään koiria jotka istuvat ohjaajansa vierellä perusasennossa. Tämä sujui mallikkaasti, Nitza vaan tapitti minua "no, missäs se palkka viipyy" tyyliin:)

Paikallaolo meni hyvin, aivan lopussa oli pientä levottomuutta mutta tämä olikin ensimmäinen "oikea" kisapaikallamakaaminen 5 muun koiran kanssa jossa kukaan ei palkannut koiraansa kesken makuun vaan koirat makasivat vaaditun ajan ja ohjaajat olivat hiljaa.

Tämän jälkeen autoon odottamaan vuoroaan ja sitten teimmekin kaikki ALO liikkeet paitsi hyppyä koska este ei ollut mukana. Ja tämän päiväisen perusteella uskallan luvata että kyllä me jossain vaiheessa mennään sitten oikeaankin kisaan:))

 

"Tänne"

Igår hade vi en träningssession med Maria Arfman. Jag, godistränaren, hade bestämt mej för att testa hur Nitza skulle reagera på att få boll istället för godis som belöning vid följet. Bollen i armhålan och ett steg med kontakt och bollen som belöning, ta-daa, så enkelt det låter! Nitza älskar att leka men matte är lite ovan men nog ska det väl bli bra (alltså hunden har inga problem men matte...)

Eilen tottisteltiin Maria Arfmanin johdolla. Otimme seuraamisen ja eteenmenon. Seuraamisessa olin päättänyt kokeilla käyttää palloa palkkana - minä olen kouluttanut namilla tähän asti ja ajattelin kokeilla pallolla osaavien silmien edessä. Nitza tykkää leikistä mutta minä en oikein osaa.. mutta taidetaan kyllä tästä lähtien ruveta käyttämään palloa enemmänkin koska Nitza tykkää ja vietti nousi kivasti.

Eteenmenossa saatiin ohjeeksi siirtyä treeneissä eteenpäin, Nitzalla on halua juosta kentän laidalle odottavan lempipallonsa luo - ja lujaaaaa. Tehtiin m.m. harjoitus jossa avustaja vei pallon kentän laitan Nitzan näkemättä mutta sinne se neiti juoksi tuhatta ja sataa siitä huolimatta eli jatketaan treenejä:)

Idag har vi varit och tittat på dressyrtävlingar. Nitza betedde sej berömligt på läktaren.

Tänään käytiin katsomassa kouluratsastuskisoja ja Nitza tietysti mukana ja hän sai kehuja "harvoin näkee näin avointa ja kivaa dobermannia:) ".

Årets första föremålsruta /Vuoden ensimmäinen esineruututreeni

Söndagen den 1.4. var det ett härligt vårväder så vi tränade att leta föremål.

Kevään kunniaksi treenasimme esineruutua. Tallasimme kapean ja syvän ruudun lehmälaitumelle ja aluksi vein yhdessä Nitzan kanssa yhden esineen aivan takalinjalle, palasimme etulinjalle ja luvan saatuaan Nitza haki esineen ja toi vauhdikkaasti minulle. Toistettiin niin että Åsa vei esineen ja taas se palautui nopeasti:) Kokeilimme vielä "muistiharjoitusta" jossa jätin Nitzan istumaan ja vein 2 kpl esinettä ruutuun. Toisen sinne takalinjalle ja toisen vähän lähemmäs - Nitza lähti vauhdikkaasti ja haki ensin sen lähempänä olevan mutta toinenkin oli muistissa joten seuraavalla lähetyskerralla sekin palautui minulle. Motivaatio oli hyvä ja Nitza selvästi muisti mitä tässä piti tehdä. Olin erittäin Tyytyväinen:)

Här tränar vi följ i mars 2012. Nitza är 10 månader.
Tässä meidän seuraamista Nitzan ollessa 10 kk, maaliskuussa 2011.

"Snart får jag belöning"!