Mycket har hänt sen senast.  Nitza krockade mot trampolinen på söndagen. Hon skulle sin vana trogen hoppa upp på den, i full dobermannfart men hoppade så långt ifrån att hon stötte mot metallkanten med magen före. Och det gjorde ont! På sena kvällen åkte vi in till Aisti Djursjukhus med henne för hon var så eländig, stod och hängde med huvudet och hade jätteont. Till all lycka hittade veterinären inga större fel utan diagnosen var smärtchock. Och chock av matte och hela familjen med!
På tisdagen var Nitza sej själv igen och oj så man kan bli glad av att se sin lilla kära hund springa och njuta av livet:))

Sunnuntaina Nitza aiheutti sydämentykytystä koko perheelle. Hän tapansa mukaan oli menossa trampoliinille mutta arvioi ponnistuspaikan väärin joten rojahti täydessä vauhdissa trampoliinin metallirunkoa päin. auts! Illalla koiran tila muuttui huonoksi ja päätimme viedä hänet tutkittavaksi, Eläinsairaala Aisti Vantaalla ottaa vastaan 24 h vuorokaudessa joten ajoimme sinne. Onneksemme diagnoosi oli pelkkä "lievä kipushokki" johon annettiin nesteytystä ym. Onnistuipa tuo pieni koira pelästyttämään omistajansa tosi kunnolla:(
Trampoliinin verkko on hankittu ja sinne hyppääminen on tästedes totaalisen kiellettyä! (niin hauskaa kun se olikin niin ei!)
Mutta miten ihanaa onkaan kun koira on taas oma vilkas, naurava itsensä!!

Eilen tein Nitzalle hänen elämänsä ensimmäisen jäljen metsään. Ja kyllä neidillä selvästi on jäljestystaipumuksia, olin tyytyväinen näkemääni. Kolme neljästä esineestä markkeerasi maahan menemällä ja jäljellä pysyttiin. Tästä on hyvä jatkaa!