Uudenmaan Nuorten Koirien TOKO rinki
Borgå 24.11.

Skolare Jessica Swanljung och Riitta Jantunen-Korri.
Jag och Nitza tränade rutan, kaukkare (fjärrdirigering) och följ med många vändningar, stegförflyttningar och back samt platsligg
Kort sagt var det en trevlig skolning med kivoga skolare! Mer av det!

Käytiin Porvoossa treenaamassa tokorinkiläisten kanssa. Halli oli suhteellisen pieni mutta tosi mukava. Aluksi teimme tilaa vaativat liikkeet yksitellen, me valitsimme ruudun. Ruutuun merkin kautta - hienosti. Halusin neuvoja siihen miten saan Nitzan pysähtymään "kuin seinään" kun huudan sille Stå! kun se on ruudussa - vauhti on toosi luja joten olen varmuuden vuoksi huutanut Stå jo ennen ruutua ja palkannut kun Nitza on keskellä ruutua. Eli stå käskyn jälkeen Nitza on saanut juosta vielä 1-2 m, ei hyvä.
Treenasimme pysähdystä erillään ruudusta koska opettajien mielestä meillä on ruutu niin hyvällä mallilla että sitä on turha sekoittaa tähän stoppaukseen. Sain hyviä vinkkejä joten nyt stoppaillaan sitten erinäisissä tilanteissa :)

Seuraavaksi ryhmä jaettiin kahteen ja käytiin läpi yksittäisliikkeitä. 4 koirakkoa/kouluttaja ja vaihto tunnin kuluttua - hyvin toimi. Me otettiin Jessican kanssa kaukokäskyjä. Siinä Nitza tahtoo liikkua hieman sivuttain - ei edes tai taakse mutta sivuun... Jessica huomasi heti että syy on se että palkaan aina vasemmalta - namit vasemmassa taskussa. Onpa koomista etten itse ole huomannut. Siihen sain vinkiksi että laitan namin koiran kummallekin puolelle jotta Nitza ei keskity minuun vaan molemmin puolin oleviin nameihin. Tämä toimi! Vauhti hidastui mutta siitä en ole huolissani.

Riitan kanssa otimme seuraamista. Pyysin käskytystä ja paljon käännöksiä, sivuaskelia ja peruuttamista. Riitta totesi että meidän seuraaminen on tosi vahvoilla - peruutus vielä hieman vaiheessa ;) Joten sitä treenattiin ja totesimme että Nitza osaa peruuttaa mutta ei samaa vauhtia mun kanssani. Backa käskyn kuultuaan ja ottaessani  ekaa askelta Nitza oli jo vauhdilla peruuttanut pari, kolme :) Mutta kärsivällisesti taputin reittä ja kehuin kun hän palasi oikeaan kohtaan, ja sitten taas yksi askel ja taputus reidelleni.. saimme pari onnistunutta peruutusta aikaan tällä tekniikalla. Jatketaan...
Ja huomasin että kun lähden peruuttamaan oikealla jalalla Nitza ei "rynni" taaksepäin yhtä voimakkaasti. Hän ei saa mun lantiosta yhtä selkeätä merkkiä silloin. Onpas haastavaa kun on koira joka reagoi minuun noin helposti!

Kaikenkaikkiaan mukava olla osaavien silmien alla ja saada hyviä vinkkejä omalle koiralleen. Ja tietysti ne kehut lämmittivät mieltä :))