Pellolla ollaan vietetty aikaa...sekä ratsastaen että jäljestäen :)

Viime viikon torstaina Lena tuli seurakseni ja hän teki Nitzalle jäljen, tack Lena! Ruoho oli lyhyttä ja paikoitellen oli kovia ja tyhjiä kohtia, jänskätti että miten me pärjätään. Lena oli tehnyt hyvän jäljen koska Nitza selvitti sen ihan hyvin, pari ensimmäistä kulmaa oli namitettu ja kolme seuraavaa tyhjiä - ekassa N meni hieman yli mutta korjasi itsenäisesti, seuraavassa N tarkisti ensin oikealle (tuuli?) ja sen jälkeen kääntyi vasemmalle minne jälkikin meni ja kolmas namiton kulma meni aivan kuten pitikin. Koko ajan N oli hyvällä mielellä ja jäljesti ihan mukavasti, esineet ilmaisi nopeasti ja suoraan, kovasti kehuin ja hyviä herkkuja annoin palkaksi :) Ja lopussa tietysti pallo palkaksi ja kunnon rumbaa.

Sunnuntaina tein omalle pellolle n 700 askeleen jäljen jossa painopiste kulmatyöskentelyssä. Ruoho (apila) oli venähtänyt hämmästyttävän pitkäksi joten jälki oli kaiken kaikkiaan aika helppo - ainakin minun ei tarvinnut arvuutella missä se kulki kun koko jälki näkyi selvänä janana. Tässä ei ollut ongelmia, pari nopeata sivutarkastusta (peuran hajuja?) mutta muuten meni hyvin. Olisikohan viime aikojen "jälkivamma" sittenkin ollut hormoniperäistä ja ohimenevää...?! Toivottavasti!

Tänään olimme Maikun kanssa jäljestämässä, tällä kertaa teimme itse koirillemme jäljet mutta toisillemme harhat. Tämä jälki oli kyllä paras pitkään aikaan, paitsi että 3/4 esineistä jäi N.n rinnan alle ilmaisutilanteessa mutta siitä en nyt ottanut stressiä vaan iloitsin hyvästä mielentilasta, motivaatiosta ja kokonaisuudesta. Harhoista N ei välittänyt yhtään, siis tälläinen jälki saa hyvälle mielelle! :)