Esineruutua

Eilen meilä oli vuorossa maastoiltapäivä. Kävimme metsässä Åsan ja Demin kanssa ja teimme toisillemme jäljet sekä tallasimme ison esineruudun.
Jälkien vanhetessa otettiin esineruutu kisamaisesti. Demi haki muutamassa sekunnissa kaikki 3 esinettä, hon är så jätteduktig!

Nitzan vuoro. Tämä oli ensimmäinen kisamainen esineruutu meillä ja minun täytyy rehellisesti tunnustaa että minä yllätyin! Positiivisesti. Miten se voi tietää että siellä metsässä on esineitä jotka pitää nopeasti paikallistaa ja tuoda vaikka se ei ole nähnyt kun niitä viedään sinne? ;) Kaksi esinettä lyhyessä ajassa hyvällä vauhdilla haettuna ja minulle toimitettuna. Aika hienoa.

Jälki meni sitten... no, taisi olla meidän kolmas metsäjälki ja ensimmäinen 500 m pitkä, maasto oli vaikeaa ja jäljentekijä oli tehnyt muutaman oman kiemuran:) Sinnikkäästi taisteltiin ja löydettiin ensimmäinen ja viimeinen keppi. Muut jäivät sinne kiemuroiden ja kulmien väliin... minä olin krepannut jäljen edellisenä päivänä Nitza mukanani. Taisi ne 24 h vanhat omat hajumme vähän sekoittaa Nitzaa, tai sitten se ei vaan osaa metsässä samalla lailla kun pellolla. Voihan se niinkin olla.

Mutta tästä innostuttiin eikä lannistuttu! joten taidamme suunnata metsään uudestaan tänään. Wilman agilitykurssi alkaa klo 18.00 joten taidan ehtiä ennen sitä tekemään paremman jäljen.. Jatkoa luvassa siis....