Jäljellä

Jjuttelin eilen puhelimessa pitkään huipputaitavan FH ihmisen kanssa m.m. erinäisistä tavoista saada vaihtelevuutta jäljestykseen, yllätyksiä koiralle, motivaatiota jne. Tästä innostuneena tein iltapäivällä pari jälkeä Nitzalle, aiheena motivaatio.

Ensimmäinen oli noin 100 metriä pitkä suora jossa oli paalulla kasa ruokaa ja siellä täällä pieniä kasoja yllätysnameja - lopussa oli lelu, röhkivä possu! Pellon reunassa taputtelin Nitzaa ja ihan yllytin "var e spåret!!" - Nitza katsoi vähän ihmeissään "et sä nyt näe, tuossahan toi paalu on!? Annoin vetää paalulle ja N veti :) Paalun kohta tarkastettiin tarkasti ja kaikki muruset syötiin ja sitten lähdettiin. Nokka alhaalla ja kun Nitza tuli loppuun huusin Fri! ja sitten alkoi bailut - Nitza ei ole leikkinyt tällä possulla ennen koska se on Wilman mutta nyt... murinaa, pureskelua, viskasin possua ja N tappoi sitä - luulen että tämä jälki jäi hänen mieleen ;)

Vein Nitzan autoon hetkeksi ja sitten lähdettiin toiselle jäljelle.

Taas sama taputus-yllytys ja sitten menoksi. Tämä oli pidempi jälki, n 400 askelta ja P-muotoinen 4:llä kulmalla ja 4 esineellä. Alku meni hienosti, eka kulma loistava, eka esine myös. Seuraava kulma vähän yli mutta N korjasi itse. 2 esine taas hieno, 3. kulma pikkasen yli mutta korjasi itse (vaikea nähdä missä kulmat on kun nurmi on lyhyttä...), 4 kulma hieno ja sitten loput esineet hienot, viimeisenä ruokapurkki jossa oli illan ruoka-annos.
Tällä jäljellä mulla oli välissä ruokakasoja, siellä täällä useamman askeleen verran nameja peräkkäin, tyhjää oli tietysti myös. Esineistä palkkana superherkkua, kissanruokaa ja sitten se viimeinen "esine" joka oli N:n oman ruoan lisäksi höystetty spagetticarbonaralla ;) Ja sen jälkeen vielä palkaksi mussuttelupallo.. Kehuja en säästellyt ja näistä jäljistä taisi molemmille jäädä hyvä fiilis.

Kiitos Raine kannustavasta juttutuokiosta!