Tokoa ja jäljestystä

Säät ovat viilenneet ja sen myötä treeni-into on kasvanut..

Dobermannien TOKO-mestaruuskoe lähestyy, se pidetään täällä Inkoossa Canidaen järjestämänä 8.9. Koska aikomuksena on osallistua pitää treenatakin. Maanantaina käytiin Åsan kanssa Karjaalla, Pumppulahden kauniissa puistossa tokoilemassa. Paikka on kaunis ja hyvä koska siellä liikkuu aika paljon ulkoilijoita koirien kanssa sekä ilman.
Pääpainona oli liikkeet jotka vaativat liikkuria eli ohjattu nouto ja tunnari. Ohjatussa Nitza menee kivasti merkille mutta ei kaarra merkiltä ulospäin vaan kääntyy "sisäänpäin" josta vaarana että hän bongaa keskimmäisen, kielletyn, kapulan. Ensimmäinen yritys olikin juuri tälläinen :( Seuraavat paremmin onnistuneita. Mutta työn alla siis muistuttaa Nitzalle että kaarre ulospäin = hyvä.

Tunnari ei onnistunut lainkaan. Korkea ruoho, huonosti hajustetut kapulat, Åsan broilerinhajuiset kädet... selityksiä on monta. Mutta totuus on : liian vähän treeniä josta koira on unohtanut jutun ja on epävärma. Eli lisää tätäkin.

Ruutu: åsan sanoin "hon kan rutan bara hon hittar den". Eli pitäisi muistaa kertoa Nitzalle mikä liike on vuorossa jotta hän alkaisi etsimään ruutua katseellaan jo ennenkuin ollaan lähetyspisteessä. Eli lisää sitäkin.

Mutta paikallaolot! Niistä olen toosi tyytyväinen. Nitza sai maata paikallaan kun Demi teki osuutensa eikä Nitzasta kuulunut ääntäkään :) Sama juttu paikallaistumisessa, silloin Demi istui Nitzan vieressä ja Åsa treenasi Smillan kanssa näiden istuvien koirien edessä ja minä olin ison puun takana  piilossa - lopuksi me otimme jopa luoksetuloa heidän edessään niin että minä pidin kiinni Smillasta ja Åsa meni kauas kutsumaan.. Ja Nitza oli hievahtamatta hiljaa. Hyvä!!  Tack Åsa för trevligt sällskap!

Tiistai-iltapäivänä käytiin Maikun kanssa tekemässä jäljet, Raine oli ohikulkumatkallaan ystävällisesti tullut seuraksemme. Tein Nitzalle perusjäljen ja sain todella hyviä neuvoja Rainelta N:n ohjaamiseen - kiitos!

Tiistai-iltana kävin vielä Museokentällä treenamassa. Rakensin kehän itselleni, ruutu, luoksetulomerkit ym. Ja sitten treenattiin ja leikittiin ja tehtiin välissä ruutu ja taas leikittiin. Ohjattu meni paremmin mutta tunnari ei. Tack Denice för hjälpen!

Tänään töiden jälkeen tein jäljen Jaffan laitumen vieressä olevalle heinäpellolle (jossa tupottain heinää n 7 cm korkuista, paljon tyhjää välissä), jäljen jonka jätin vanhenemaan siksi aikaa kun kävin kaupassa. Kauppareissulla Virkkalassa käytiin isolla hiekkakentällä ottamassa ruutu, luoksetulon stoppeja leikin lomassa, muutama ohjattu (tosi  nätti) sekä ilonaihe: tunnari! Tein kahteen kertaan, alussa ja lopussa ja molemmilla kerroille N toi oikean ilman mitään ongelmaa. Höh?! Hajustin kapulan hyvin ja tiputin muut maahan niihin koskematta (kuten myös tiistaina) mutta tänään oli tunnaripävä, näköjään. :)

Jälki vanheni sateen ropistessa... mietin jo että jätänkö kokonaan ajamatta kun tuntui että keli oli niin kauhea, tuulikin vielä. Mutta lähdin sitten kuitenkin ajamaan sen vajaa 3 h vanhana. Ja onneksi menin! Paalun luona oli vähän namia mutta sitten oli tyhjää seuraavat 100 askelta. 50 askeleen päässä jäljen vierestä lehahti pikkulintu lentoon ja N nosti päänsä - kommentoi tätä tiukalla "tarkka!" käskyllä ja sen jälkeen mentiin nokka maassa. Kulmat ok ja kaikki esineet hienot. Kaarros oli hieman vaikea mutta selvitettiin se ja loppuosa menikin sitten rauhallisesti!! ja varmasti. "Tarkka" komentoa tulen nyt käyttämään ja se tuntuu toimivan, N hidastaa ja tuntuu että tällä keinolla se kuuntelee minua. Ainakin tänään :)

Ja sataa ropisee vielä... tämän viikon aikana, 3 päivänä on jo satanut 70 mm!